Myyräkuume on virustauti. Suomessa tähän Hanta-virusryhmään kuuluu ns. Puumala-virus. Tautia kutsutaan myyräkuumeeksi, kun ihminen saa taudin myyrän eritteiden saastuttaman maan pölyjä hengittämällä. Tauti ei tartu ihmisestä toiseen. Kerran sairastettu tauti antaa elinikäisen suojan, immuniteetin, uudesta tartunnasta.
Yleisimmät tartuntapaikat ovat asumusten ja kesämökkien ulkorakennukset ja muut paikat, joissa myyrät mielellään oleskelevat. Tyypillinen potilas on maanviljelijä, mökkeilijä tai metsästäjä, joka on altistunut metsämyyrän eritteille. Eniten tautia esiintyy miehillä. Sen sijaan lapsilla myyräkuumetta tavataan melko harvoin.
Useimpien tauti on niin lievä, ettei sitä tunnista myyräkuumeeksi. Koska näissä lievissä tapauksissa ei myöskään mitään hoitoja tarvita, ei ole ongelma vaikka tautia ei lievässä muodossa tunnisteta.
Tartunnasta oireiden alkuun kuluu yleensä 2–6 viikkoa. Tauti alkaa äkillisellä korkealla kuumeella ilman hengitystieoireita. Seuraavina päivinä ilmenee uneliaisuutta, rauhattomuutta, päänsärkyä, pahoinvointia ja toisinaan oksentelua. Selkä- ja vatsakivut ovat myös tavallisia oireita. Erityisesti myyräkuumeeseen viittaa se, jos potilaalle tulee ongelmia näön tarkentamisessa. Näköhäiriöitä tulee noin kolmasosalle sairastuneista. Kuume kestää noin 4–7 päivää. Kuumevaiheen loppupuolella yleensä virtsamäärät vähenevät ja paranemisen yhteydessä nähdään ohimenevää runsasvirtsaisuutta.
Munuaisten toiminta alkaa heiketä muutamia päiviä kuumeen alusta, ja tämä ilmenee virtsamäärien pienenemisenä. Toipumisvaiheessa virtsamäärät lisääntyvät paljon hetkellisesti. Pieni osa potilaista sairastuu niin vakavasti, että joutuvat sairaalahoitoon. Tällöin he tarvitsevat väliaikaisesti dialyysihoitoa (keinomunuaishoitoa). Myyräkuume ei kuitenkaan aiheuta pysyvää munuaisvauriota. Myyräkuume paranee vähitellen itsekseen, eikä siihen ole parantavaa lääkettä. Tärkeintä on huolehtia riittävästä nesteen saannista sekä kipujen hoidosta. Tauti paranee muutamien viikkojen kuluessa, jona aikana munuaisten toiminta palaa normaaliksi. Sairastamisesta seuraa elinikäinen immuniteetti.
Laboratoriokokeilla, erityisesti munuaisten toimintaa kuvaavan kreatiniinin määrityksellä ja virtsan valkuaismäärän mittaamisella, on tärkeä merkitys. Verikokein tutkittavista tulehdusmittareista C-reaktiivisen proteiinin (CRP:n) pitoisuus on lievemmin suurentunut kuin korkeakuumeisissa bakteeri-infektioissa. Verestä otettava Puumalavirus-vasta-ainetesti on positiivinen lähes aina jo oireiden alkaessa.
Voisiko tartuntaa ehkäistä? Ehkäisy on hankalaa etenkin jos oleskelee tiloissa ja alueilla, joissa metsämyyriä on oleskellut. Mitä parempi myyrävuosi, sitä enemmän todetaan myyräkuumetta.
Omalla hygienialla ei voi vaikuttaa riskiin, koska tartunta tapahtuu pölyä hengittämällä. Tautiin ei ole rokotetta.
Siivoamisesta löytyy ohjeita Työterveyslaitoksen sivuilla: ”Tiloista, joissa ollaan ja asutaan, hiirien ja myyrien jätökset siivotaan mahdollisimman pian havainnon jälkeen. Kylmänä pidettävistä tiloista, joissa ei asuta, on tartunnan välttämiseksi paras aika siivota metsämyyrien jätöksiä alkukesällä. – – Siivottaessa pinnat voidaan kostuttaa ja pyyhkiä lastalla tai kostealla kertakäyttörievulla. Kostutuksen tarkoitus on sitoa pölyä ja pitää tartunnan aiheuttajat poissa ilmasta. Kuivana tehty lakaisu, imurointi ja painepesuri saattavat levittää taudinaiheuttajia ilmaan, joten niitä ei tule käyttää.”