Keväällä 2020 koronavirus saapui Suomeen. Yksi ensimmäisistä pitkään Mehiläinen Länsi-Pohjassa sairaalahoidossa olleista on ylitorniolainen Maarit Barsk.
Ylitorniolainen Maarit Barsk, 64, odottaa kevätaurinkoa, koronatilanteen helpottumista ja aikaa lastenlasten kanssa. Vuosi sitten keväällä 2020 Maarit oli Ruotsissa auttamassa poikansa perhettä, johon syntyi vauva alkuvuodesta 2020, aivan koronakevään kynnyksellä.
Poika sairastui koronaan ja pysytteli eristyksissä, jotta tauti ei tarttuisi muihin. Maaritille epäilys omasta koronatartunnasta heräsi oireiden myötä. Tuntui, että koko ajan paleli, vartaloa särki ja vatsa oireili. Voinnin huonontumista oli vaikea itse arvioida. Kun hänen toinen poikansa huolestui, järjestyi myös ambulanssikyyti Kemiin Mehiläinen Länsi-Pohjan sairaalaan.
– Vielä sairaalaan mentäessä olo tuntui hyvältä, koska pystyin kävelemään omin jaloin. Sen jälkeen kuntoni kuitenkin romahti, Maarit kertoo.
Korkea kuume vei teho-osastolle
Pari päivää sairaalassa olon jälkeen tila huononi huomattavasti. Maarit ei esimerkiksi tunnistanut, että ympärillä olevat hoitajat puhuivat hänestä. Hän vain hämmästeli, että onpa jollakin korkea 40 asteen kuume. Pian lääkäri teki päätöksen nukuttamisesta, minkä johdosta Maarit oli hengityskoneessa nukutettuna viisi päivää. Hän on jälkikäteen kuullut, että hänen selviytymismahdollisuutensa oli 50 prosentin luokkaa. Kuume pysyi korkeana ja keuhkot olivat menneet erittäin huonoon kuntoon. Kun hoito alkoi tehota, hän pääsi vuodeosastolle toipumaan. Sittemmin myös keuhkot ovat palautuneet ennalleen.
Koko neljän viikon sairaalajakso kului loppujen lopuksi nopeasti. Teho-osastolta pääsyn jälkeen olo oli vielä pitkään väsynyt ja pelkästään silmien auki pitäminen vaati ponnisteluja. Oman huoneen ikkunasta pystyi katselemaan Perämeren jäällä kulkeneita pilkkijöitä. Vierailijoilta oli pääsy kielletty, mutta hoitajat ja lääkäri kävivät päivittäin juttelemassa ja seuraamassa vointia. Kun vointi oli kohentunut, omassa huoneessa pystyi jalottelemaan. Viimeisellä viikolla aika kului tehden sanaristikoita, jonka Maaritin poika toi sairaalan aulaan.
– Ei auttanut valittaa. Alkuaika meni nukkumiseen ja voimien keräämiseen. Välillä ihmettelen kotikaranteenissa olevien asennetta. Kotonahan on kaikenlaista tekemistä, mutta kyllä aika kului näppärästi sairaalassakin.
“Paranin hyvän hoidon ansiosta”
Barsk sairasti koronan epidemian alkuvaiheessa ja vieläpä rajuna. Hän oli ensimmäisiä potilaita, jotka olivat koronan takia pitkään Länsi-Pohjassa. Puhelias toipuja jäi henkilökunnalle mieleen, ja päinvastoin. Koko hoitohenkilökunta on jäänyt mieleen piristävänä porukkana.
– Paranin hyvän hoidon ansiosta. Henkilökunta oli ihana ja ystävällinen. Asiat toimivat niin kuin pitääkin ja minulle selitettiin aina, mitä tapahtuu seuraavaksi. Osasto ansaitsee suuret kiitokset.
Kevään 2020 jälkeen Maaritin perheessä on ehtinyt olla useita tartuntoja, mutta muut sairastuneet ovat selvinneet lievemmillä oireilla.
Huoli läheisistä on ollut suuri, ja mielessä on käynyt myös mahdollisuus sairastua uudestaan. Silti katse on jo kevätauringossa ja pilkkiretkissä.
– Viime keväänä ajattelin, että tuleehan se toinenkin kevät. Nyt aurinko jo paistaakin komeasti ja kohta voi lähteä lumpsuttelemaan jäälle.
