Maanantaina Lapin hyvinvointialueen valtuusto tekee päätöksiä, joilla on vuosikymmenten vaikutukset Länsi-Pohjan ihmisten arkeen. Valtuusto käsittelee kahta suurta asiaa:
- Länsi-Pohjan keskussairaalan erikoissairaanhoidon laajaa keskittämistä Rovaniemelle ja Ouluun
- Mehiläinen Länsi-Pohjan sopimuksen irtisanomista
On täysin ymmärrettävää, että Lapin hyvinvointialue etsii säästöjä. Arviointimenettelyyn joutuneen hyvinvointialueen on pystyttävä tekemään talouden korjausliike nopeasti. Päätösten tulee kuitenkin perustua huolelliseen analyysiin ja todenmukaisiin vaikutusten arviointeihin.
Nyt päätöksenteon pohjana käytetään Nordic Healthcare Groupin (NHG) tuottamaa raporttia, joka on valitettavasti laadittu puutteellisesti ja sisältää useita virheitä. Jos nämä raportin virheet korjataan, johtopäätös kääntyy päälaelleen ja ehdotetusta ratkaisusta – erikoissairaanhoidon keskittämisestä – tulee kalliimpi Lapin hyvinvointialueelle.
Miksi NHG:n raportti ei sovellu päätöksenteon pohjaksi?
NHG:n raportissa arvioidaan, että Länsi-Pohjan erikoissairaanhoidon keskittäminen Lapin keskussairaalaan ja Oulun yliopistolliseen sairaalaan toisi Lapin hyvinvointialueelle noin 6,8–10,3 miljoonan euron vuotuiset säästöt. Laskelma näyttää paperilla houkuttelevalta. Ongelmana on, että se ei sisällä kaikkia merkittäviäkään kustannuksia, eikä siinä ole huomioitu kaikkia niitä toimenpiteitä, joita muutos käytännössä vaatisi.
Raportissa myös NHG itse toteaa, että laskelma on tehty erittäin tiukassa aikataulussa, ilman tarkkoja talouslukuja ja niin, ettei hoidon tarpeesta aiheutuvia kuljetus- ja ensihoitokustannuksia ole voitu ottaa huomioon. Tämä on jo itsessään merkittävä asia Pohjois-Suomessa, jossa välimatkat ovat pitkiä. Lisäksi vertailu tehdään hypoteettiseen tilanteeseen, jossa Mehiläisen sopimus olisi jo päättynyt ja kaikki tuotanto olisi Laphan omaa, vaikka Mehiläinen Länsi-Pohjan tuotanto on tunnetusti erittäin kustannustehokasta ja sopimus jatkuu ainakin vuoden 2027 loppuun asti.
Raportin merkittävimmät puutteet ja virheet
Mehiläinen Länsi-Pohja on käynyt läpi raportin laskelmat ja havainnut niissä useita puutteita ja virheitä, joista merkittävimmät alla.
1. virhe: Lapin keskussairaalan vaatimat lisäresurssit on arvioitu lähes olemattomiksi
Raportissa oletetaan, että Länsi-Pohjasta Lapin keskussairaalaan siirtyisi karkeasti 1400 tehovalvonnan hoitopäivää, 950 päivystyskäyntiä, 16 000 poliklinikan hoitokäyntiä, 2300 leikkausta ja 1500 vuodeosastojen hoitopäivää. Entä minkälaista lisäresurssia raportti arvioi tämän edellyttävän Lapin keskussairaalassa? Seitsemän lääkärin ja viiden hoitajan työpanosta.
Raportissa on esimerkiksi oletettu, että 1 361 tehohoidon hoitopäivää ei lisää hoitajaresurssin tarvetta lainkaan. Sen mukaan myöskään 15 772 poliklinikkakäyntiä ei lisäisi hoitajaresurssien tarvetta, eikä 2 261 uutta leikkausta lisää tuntiakaan lääkärien työaikaa. Raportin mukaan myös 8,7 päivittäisen leikkauksen hoitamiseen riittää yksi leikkaussalitiimi, eikä vuodeosaston 1469 uutta hoitopäivää vaatisi lainkaan lisää lääkäri- tai hoitajaresursseja.
Tämä on luonnollisesti virheellinen oletus. Länsi-Pohjan keskussairaalassa vastaava palvelu vaatii tällä hetkellä lähes sadan ammattilaisen työpanoksen. Mehiläisen alustavien laskelmien mukaan realistinen lisäresurssitarve olisi kymmeniä henkilötyövuosia enemmän kuin raportissa oletetaan – ja tämä muuttaisi koko talouslaskelman suunnan. Varovaisenkin arvioinnin perusteella tarvittava lisäresurssi – noin 88 henkilötyövuotta – tuottaisi Lapin hyvinvointialueelle 6,3 miljoonan euron lisäkustannukset.
Jos taas oletetaan, että Lapin keskussairaalassa on niin paljon ylikapasiteettia, että liki koko Länsi-Pohjan keskussairaalan tuotanto voitaisiin ilman lisäresursseja ja -investointeja hoitaa Rovaniemellä, niin miksi tehostamistoimia ei ensin kohdenneta Lapin keskussairaalaan?
2. virhe: Kuljetusten ja ensihoidon kustannuksia ei huomioida
Hoidon keskittäminen tarkoittaisi, että tuhansia potilaita kuljetettaisiin vuosittain Länsi-Pohjasta Rovaniemelle ja Ouluun tehohoitoon, leikkauksiin, tutkimuksiin ja poliklinikkakäynneille. Tämä tarkoittaisi potilaiden osalta lähes 5 miljoonaa matkustuskilometriä vuosittain, eikä raportissa ole huomioitu kalliita kuljetus- ja ensihoitokustannuksia millään tavalla.
Mehiläisen arvion mukaan vuosittaiset kuljetuskustannukset olisivat noin 7,6 miljoonaa euroa. Sairaalasiirtojen ambulanssikustannukset olisivat vähintään 1,6 miljoonaa euroa ja paluukuljetusten kustannukset 0,5 miljoonaa euroa joka vuosi. Lisäksi avohoidosta siirtyisi lähes 20 000 käyntiä, mikä puolestaan johtaisi sairasvakuutuksen korvaamien taksikulujen kasvuun arviolta 5,5 miljoonalla eurolla.
Kuljetuskustannusten kasvattaminen on jatkoa ajatellen ongelmallista, sillä sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan lakia, jonka myötä näiden kuljetusten rahoitusvastuu siirtyy kokonaisuudessaan Kelalta hyvinvointialueille vuoden 2027 alusta alkaen.
3. virhe: Erikoissairaanhoidon käyttö laskee 10 prosenttia
Raportissa oletetaan, että Länsi-Pohjan asukkaiden erikoissairaanhoidon käyttö laskisi muutoksen myötä 10 prosentilla. Tätä kutsutaan ”korjatuksi volyymiksi”. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että osa potilaista jäisi ilman erikoissairaanhoitoa ja/tai heidän hoitonsa siirtyisi perusterveydenhuoltoon. Raportissa ei kuitenkaan arvioida lainkaan, millaisia kustannuksia tämä toisi perusterveydenhuoltoon. Mehiläisen alustavien laskelmien mukaan osa erikoissairaanhoidosta siirtyisi väistämättä terveyskeskuksiin, mikä lisää lääkärikäyntien määrää arviolta 8000 käynnillä ja lisäisi kustannuksia noin 1,6 miljoonalla eurolla vuodessa.
Raportissa ei huomioida myöskään sitä, että jos Lapha haluaa rajoittaa potilaiden pääsyä palveluihin esimerkiksi leikkausindikaatioita tai hoidon tarpeen arviointia tiukentamalla, tämä on mahdollista toteuttaa myös kahden sairaalan mallissa.
4. virhe: Ouluun suuntaavien potilaiden osuus aliarvioidaan
Raportissa oletetaan, että vain pieni osa potilaista ohjautuisi Oulun yliopistolliseen sairaalaan – esimerkiksi leikkauksista 30 prosenttia, eikä lainkaan päivystys- tai poliklinikkakäyntejä.
Tämä ei vastaa jo toteutunutta kehitystä. Synnytystoiminta Länsi-Pohjassa loppui vuoden 2024 lopussa. Tämän jälkeen yli 45 prosenttia synnyttäjistä on mennyt Ouluun, ei Rovaniemelle. On vaikea nähdä, miksi muissa erikoissairaanhoidon palveluissa potilasvirta kulkisi eri tavalla – varsinkin kun monelle Länsi-Pohjan kunnalle Oulu on selvästi Rovaniemeä lähempänä. Esimerkiksi Simosta ajoaika Ouluun on paikoin alle tunnin ja Rovaniemelle kaksi tuntia. Torniostakin asti matka-aika Ouluun on lyhyempi.
Jos Ouluun ohjautuvan potilasvolyymin osuus olisi lähempänä toteutunutta synnytysjakaumaa kuin raportin oletusta, Lapin hyvinvointialueen kustannukset kasvaisivat 3,3 miljoonalla eurolla suhteessa NHG:n laskelmaan.
Parasta aikaa käynnissä on asiakaskysely, jossa kartoitetaan väestön näkemyksiä erikoissairaanhoitoon hakeutumisen suhteen. Kyselyyn on vastannut nyt noin 8 000 alueen asukasta eli noin 13 prosenttia väestöstä. Vastanneista peräti 93 prosenttia suuntaisi erikoissairaanhoidon asiointinsa Ouluun. Jos OYS:iin suuntautuva potilasvolyymin osuus olisi lähelläkään asiakaskyselyn tuloksia, niin suunniteltu keskittäminen lisäisi Laphan kustannuksia vielä rajummin (ks. NHG:n skenaario 4).
5. virhe: Länsi-Pohjan kustannuksia ja tuottavuutta verrataan epärealistisesti
Raportissa tehdään myös lukuisia muita oletuksia, jotka vääristävät laskennan tuloksia keskittämisen hyväksi. Raportissa esimerkiksi oletetaan, että erikoislääkärikäynnin tuottaminen Länsi-Pohjassa maksaa 350 euroa, kun taas Rovaniemellä saman käynnin tuottamisen arvioidaan maksavan 143 euroa. NHG:n raportissa käytetään valtakunnallista keskiarvoa, eikä sitä varten ole tehty mitään kustannus- tai suoritelaskentaa Länsi-Pohjaa tai Lapin keskussairaalaa koskien.
Tämä on erikoista, sillä THL:n tuottavuusvertailun mukaan Länsi-Pohjan episodituottavuus on parempi kuin Lapin keskussairaalan. Käyntikohtainen kustannus ei perustu todellisiin suorite- ja kustannustietoihin, vaan laskennalliseen oletukseen, joka suosii Lapin keskussairaalaa ja kasvattaa näennäistä säästöpotentiaalia. Jos erikoislääkärikäynnin hinnaksi oletettaisiin – Rovaniemelle edullisesti – sama hinta kuin Länsi-Pohjassa, tämä pienentäisi säästöpotentiaalia 3,3 miljoonalla eurolla.
Mitä tapahtuu, jos puuttuvat erät lisätään ja oletukset oikaistaan?
Kun NHG:n raportista puuttuvat kustannuserät (kuljetukset, ensihoito, Kela-matkat) ja selvästi alimitoitetut resurssioletukset korjataan, kuva muuttuu täysin.
Mehiläisen alustavien laskelmien mukaan keskittäminen lisäisi kustannuksia Lapin hyvinvointialueelle useilla miljoonilla euroilla vuodessa – alustavan arviomme mukaan noin 4 miljoonalla eurolla – eikä siis tuottaisi säästöä lainkaan, puhumattakaan 6,8–10,3 miljoonan euron säästöistä. Jos huomioidaan myös Kelan korvaamat matkakustannukset, koko järjestelmän kustannusten nousu olisi vielä tätäkin suurempi, noin 10 miljoonaa euroa.
Toisin sanoen: kun kaikki kulut lasketaan yhteen realistisilla oletuksilla, raportin johtopäätös kääntyy päälaelleen.
Kyse ei ole vain euroista – vaan ihmisten palveluista ja turvallisuudesta
Keskittäminen ei vaikuttaisi vain talouteen, vaan myös ihmisiin ja siihen, kuinka nopeasti ja lähelle pääsee jatkossa hoitoon. Potilaiden matkat pitenisivät merkittävästi. Esimerkiksi monelle Länsi-Pohjan potilaalle – ja usein saattajalle – yksi poliklinikkakäynti tarkoittaisi jatkossa kokonaista reissupäivää Rovaniemelle tai Ouluun.
Vaikutuksia olisi myös henkilöstöön, jonka saatavuudessa on jo nyt haasteita. Jos Länsi-Pohjasta viedään suuri osa erikoissairaanhoidon toiminnoista, työnkuvat kaventuvat ja alueen veto- ja pitovoima lääkäreille ja hoitajille heikkenee entisestään. Suuri osa erityisesti lääkärityövoimasta kulkee Länsi-Pohjaan Oulusta tai Kemin eteläpuolelta, eikä tule siirtymään työhön Lapin keskussairaalaan.
Päätöksellä olisi myös merkittäviä vaikutuksia Meri-Lapin elinvoimaan, työpaikkoihin ja huoltovarmuuteen. Näitä vaikutuksia ei ole mahdollista mitata pelkästään euroina, mutta ne olisi silti syytä ottaa vakavasti ennen kuin tehdään peruuttamattomia ratkaisuja.
Kutsu Lapin päättäjille: tehdään huolellinen, lukuihin perustuva valmistelu
Me Mehiläisessä ymmärrämme Lapin hyvinvointialueen tarpeen säästöihin ja toiminnan tehostamiseen. Näin kauaskantoisia päätöksiä ei kuitenkaan pidä tehdä perustuen laskelmaan, josta puuttuu keskeisiä kustannuseriä ja jossa useat oletukset ovat selvästi epärealistisia.
Mehiläisen näkemyksen mukaan Lapha voi saavuttaa arviointiryhmän tavoitteeksi asettamat säästöt nopeammin, suoraviivaisemmin ja turvallisemmin kehittämällä nykyistä kahden sairaalan mallia. Tämä onnistuisi:
- säilyttämällä lain sallimat palvelut Länsi-Pohjassa, jolloin vältytään säästöt syöviltä kuljetuskustannuksilta
- tehostamalla toimintaa sekä Rovaniemellä että Länsi-Pohjassa
- syventämällä työnjakoa sairaaloiden välillä
- hyödyntämällä Länsi-Pohjan hyvää tuottavuutta ja osaavaa henkilöstöä nykyistä paremmin.
Tämä vaihtoehto säästäisi Lapin hyvinvointialueen kustannuksia, turvaisi Länsi-Pohjan asukkaiden palvelujen saavutettavuuden ja olisi selvästi vähemmän riskipitoinen myös Ouluun ohjautuvan potilasvolyymin kannalta.
Siksi vetoamme Lapin hyvinvointialueen päättäjiin:
Älkää tehkö maanantain kokouksessa ratkaisuja, jotka perustuvat virheelliseen ja vajavaiseen kuvaan taloudellisista vaikutuksista.
Valmistelkaa asia huolellisesti, täydentäkää laskelmat kaikilla kustannuksilla ja arvioikaa aidosti myös kahden sairaalan mallin mahdollisuudet.
Mehiläinen Länsi-Pohja on valmis tekemään oman osansa, tukenaan koko yrityksen osaaminen, jotta Lapin erikoissairaanhoito voidaan turvata kestävästi – sekä talouden että potilaiden kannalta.
Joonas Turunen
Liiketoimintajohtaja
Maria Lovén
Terveyspalveluiden johtaja
Mehiläinen Länsi-Pohja